Ympäristöllä on meihin valtava vaikutus, vaikka sitä ei ehkä tule ajatelleeksi. Ympäristö ohjaa käyttäytymistämme, päätöksiämme, huomiotamme, tunteitamme, stressitilaamme. Ympäristö luo kaikelle toiminnallemme raamit, joiden sisällä teemme sitten parhaamme. Ei siis ole lainkaan toisarvoista, minkälaisessa ympäristössä elämme ja työskentelemme.
Olemme kuitenkin varsin harjaantumattomia havainnoimaan ympäristömme vaikutuksia itseemme. Tai oikeammin, ihmisellä on käsittämätön kyky sopeutua ympäristöönsä, ja havahdumme vasta kun sopeutumiskykymme alkaa olla koetuksella.
Meidän pitäisi alkaa vaatia itsellemme sopivampia ympäristöjä. Nykyaikaiset ympäristöt vaativat meiltä usein tarpeettoman paljon sopeutumista ja selviytymistä sen sijaan, että voisimme käyttää energiaamme hyödyllisemmin.
Ensimmäisessä osassa 29.3.2022 käsitteltiin tilakokemusta erilaisten ihmisten näkökulmasta. Tässä tilaa tarkastellaan yleisemmin turvallisuuden kokemuksen kannalta, herätellään ensin aisteja ja ajatuksia, ja lopuksi vielä muutama sana työympäristöjen mahdollisesta turvattomuudesta.
Nykyään harva ympäristö on enää teknisesti turvaton, mutta turvallisuuden kokemukseen voitaisiin kiinnittää paljon enemmän huomiota. Turvallisuuden tunne on yksi perustarpeistamme, ja sen varmistaminen pitäisi olla myös rakennetun ympäristön keskeisiä tavoitteita.
Fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista turvallisuutta
Ympäristön herättämää turvattomuutta on monenlaista. Saatamme kokea fyysistä turvattomuutta, olla ympäristössä fyysisesti uhattuna tai uhan kohteena. Näin silti, ettei ympäristössä olisi varsinaisesti turvallisuutta uhkaavia tekijöitä, pelkkä uhan kokeminen riittää. Ympäristö voi uhata psyykkistä turvallisuuttamme herättämällä ei-toivottuja mielikuvia ja tunteita sekä vaikuttamalla käsitykseemme toimia ja pärjätä ympäristössä. Sosiaalisesti ympäristö tuottaa turvattomuutta vaikuttamalla ihmisten väliseen vuorovaikutukseen ja kohtaamisiin epäedullisesti tai rajaamalla mahdollisuuttamme hallita näitä kohtaamisia.
Ennen kuin jatkat lukemista, varmistu että haluat tietää lisää. Kun alkaa havainnoida ympäristönsä epäkohtia, ne saattavat alkaa muuttua todelliseksi rasitteeksi.
Aloitetaan fiilisteleminen: istuisitko kuvan tuoliin? Miltä istuminen siinä tuntuisi?
Monet sanovat etteivät istuisi, vaikka nojatuoli vaikuttaa tukevalta, takana on ehyt seinä ja seinällä kevyt taulu. Kuva luo kuitenkin uhan siitä, että joku pääsisi lähestymään takaa ja yläviistosta, kumpikin suuntia jotka koemme primitiivisesti vaarallisina. Myös tuolin kuluneisuus ja likaisuus aiheuttavat joissain reaktioita.
Entä tämä sisääntulonäkymä? Pysähdy hetkeksi kuvaan äärelle, ja kuulostele tuntemuksiasi ja ajatuksiasi.
Sisääntulot ovat nykyään harvoin suunniteltuja tarpeemme huomioiviksi. Vanhan suunnittelutradition mukaan tilan tulisi ensin toivottaa tulija tervetulleeksi, antaa tulijan rauhassa hahmottaa tila, antaa hänelle selvät visuaaliset ohjeet miten tilassa tulisi toimia ja mahdollistaa toiminta helposti ja sujuvasti. Tämä näkymä saattaa tuntua hämmentävältä, se ei anna riittävästi kognitiivisia ohjeita ja ohjaa huomiota moneen suuntaan. Tulija voi kokea uhkaa tulla naurunalaiseksi tai tehdä ainakin vääriä valintoja tilassa. Olemme valmiiksi ärsyyntyneitä tai vaivaantuneita löytäessämme viimein neuvonnan – joka on muuten vasempien portaiden jälkeen, heijastavan pleksin takana, katonrajassa olevan kellon alla.
Viimeisenä tällainen tilanne: olet matkalla kuvaajan paikasta portaiden jälkeen vasemmalla avautuvaan käytävään. Miten reagoit? Mihin reagoit?
Julkiset tilat joudutaan usein suunnittelemaan muuntojoustaviksi. Usein tällaiset torialueet ovat kauppakeskuksissa kuitenkin tyhjillään, ja alistavat käyttäjät monenlaisille tuntemuksille. Kuvan ottohetkellä kävely laajan, avoimen lattian ylitse ja jättiläisen portailla istuneiden, kahvitauolla olleiden työmiesten editse vaati lisäannoksen henkistä päättäväisyyttä.
On toki todettava, että tilojen suunnittelu on monien asioiden tasapainottelua, ja myös käyttäjän tarpeet ja mielentila vaikuttavat siihen, miten uhkaavaksi tila koetaan. Uskallan kuitenkin väittää, että nykyisiä tiloja suunnitellaan ehkä jo liiankin rationaalisesti.
Samat tilanteet vaikuttavat työtiloissakin
Miten tilan luoma turvattomuus näkyy työtiloissa? Samalla tavalla kuin muuallakin: tila luo fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen turvattomuuden uhkaa, valitettavasti usein varsin tahattomasti ja tarpeettomasti.
Fyysisen turvattomuuden uhkaa syntyy mm. tilajärjestelyissä, joissa työntekijät joutuvat työskentelemään näkymiltään ja avaruudeltaan liian avoimissa työtiloissa. Liian avoimet työympäristöt eivät ole ihmiselle luontaisia, varsinkin sivuilta ja takaa avoimet. Aiemmin avotiloissa käytettiin runsaastikin sermejä rajaamassa näkymiä ja suojaamassa työhönsä keskittyvää. Ilman suojaavia rakenteita osa työntekijän energiasta menee ympäristönsä tarkkailuun. Se on primitiivinen, alitajuinen toimintatapamme.
Modernit työtilat kuormittavat meitä myös psyykkisesti. Työmme on hajautettu tilassa useampaan pisteeseen, ja vaikka liikkuminen päivän aikana on fyysisesti hyödyksi, se keskeyttää työntekoa ja kuormittaa kognitiivista kapasiteettiamme. Työntekijä saattaa kokea olevansa eräänlainen ’ajopuu’ eikä ole tavatonta, että hän stressaa jo ennen toimistolle tuloaan, saako työpäiväksi juuri itselleen sopivimman työpisteen vai onko joku ehtinyt ensin. Aiemmin ’kilpailtiin’ vain rajallisista parkkipaikoista, nyt myös työpisteistä.
Nykyiset toimintaympäristöt on usein rakennettu sosiaalisuuden ympärille, mutta kaikki eivät ole sosiaalisesti ohjautuvia, ainakaan työpaikallaan. Olisi tärkeää, että työympäristöt eivät tietoisesti tai tiedostamattaan arvottaisi tietynlaista käyttäytymistä, vaan että jokainen persoona voisi kokea työympäristön ja sen kulttuurin tähtäävän ensisijaisesti tuottavaan ja laadukaaseen työsuoritukseen.
Onnistunut tila on monen asian summa
Kaikesta tästä saa ehkä huumorintajuttoman vaikutelman? Se ei ole tarkoitus. Tarkoitus on herättää ajattelemaan, miten suuri rooli tiloilla ja ympäristöllämme on, ja miten huomaamattaan ne saattavat aiheuttaa meissä turvattomuutta.
Turvallisuus ei ole vaihtoehtoinen tavoite. Hyvällä suunnittelulla tiloista saadaan kaikkea mitä halutaan: moderneja, innostavia, kiinnostavia – ja fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti turvallisuutta lisääviä.
Kirjoittaja on organisaatioiden ja johtamisen kehittämisen konsultti, työympäristökehittäjä ja väitöskirjatutkija.