Pandemia päättyy aikanaan, ja ratkaisuja työntekijöiden houkuttelemiseksi takaisin toimistoille mietitään kuumeisesti. Toimistot ovat aivan liian kalliita pitää vajaakäytöllä, eivätkä työyhteisötkään voi hyvin, jos kasvokkain kohtaamiset jäävät vähäisiksi.
Entä jos houkuttelu ei olekaan paras tapa tilanteen ratkaisemiseksi?
Houkuttelevuuden lisäämiseksi toimitiloja muutetaan entistäkin kodinomaisemmiksi ja viihtyisämmiksi, ja yhteisön pelisääntöjä rukataan uuteen aikaan sopivammiksi. Työviikkoihin halutaan lisää yhteisiä kohtaamisia, vapaamuotoisia after work -tilaisuuksia, ohjattua taukoliikuntaa ja aamiaistarjoiluita.
Houkutteluun sisältyy kuitenkin sudenkuoppia, jotka voivat vesittää hyvät pyrkimykset tai jopa kääntyä niitä vastaan.
Ensinnäkin ihmiset kokevat eri asiat houkutteleviksi. Siinä missä aamiaistarjoilut ovat toiselle mitä paras tapa aloittaa työpäivä, toiseen se ei enkä tee minkäänlaista vaikutusta tai ole kriteeri työpaikalle tulemiseksi. Yhteiset tilaisuudet ovat toiselle mitä motivoivin kun samaan aikaan toiset saattavat osallistua niihin lähinnä velvollisuudentunnosta. Yritysten lienee mahdotonta tarjota kattausta, joka puhuttelisi tasapuolisesti kaikkia. Jääkin valittavaksi keitä suunnitelmilla halutaan houkutella. Valita on kriittinen, sillä ihmisten erilaisuus on yrityksen voimavara ja riskivakuutuskin.
Toisekseen lisäpalveluiden ja houkutusten uutuusarvo hiipuu nopeasti. Työympäristön muutokset noteerataan ensimmäisinä päivinä ja viikkoina, mutta jonkun ajan kuluttua niistä tulee osa arkipäivää. Lisäpalvelut kuten aamiaiset ja joogat saatetaan jopa kokea saavutettuina etuina, joiden lakkauttaminen vähentää työntekijätyytyväisyyttä.
Kolmanneksi houkuttelu perustuu oletukseen, että yrityksen tulisi tarjota jotain lisää tai enemmän. Lisää virikkeitä, palveluita, mahdollisuuksia. Jossain vaiheessa tällekin tulee stoppi – on vaikea keksiä enää uutta ja entistä parempaa.
Miksi toimistolle ei haluta tulla?
Kokonaan toisenlainen lähestymistapa ratkaista haaste olisi selvittää syitä, miksi työntekijät eivät tule työpaikalle. Toisin sanoen voidaankin keskittyä siihen, mitkä tekijät saavat heidät jäämään etätoimistolle, ja panostaa näiden toimistolle tulon esteiden poistamiseen.
Kahvipöytäkeskusteluissa on esitetty ainakin seuraavia etätyötä puoltavia syitä:
– valmistautumiseen ja työmatkaan ei kulu aikaa
– helpompi keskittyä kotona
– voi hoitaa kotitöitä (esim. pyykinpesu) työn ohella
– on lapsia vastassa heidän tullessaan koulusta
– palaverit ovat tehokkaampia (vaikka niitä on enemmän)
– saa enemmän aikaan
– ei tarvitse miettiä työvaatteita
– vähemmän keskeytyksiä
– sopii aamu-uniselle
Näitä esteitä voidaan poistaa esimerkiksi sallimalla myöhäisempi / aikaisempi työpäivän aloitus (voi välttää ruuhkat, olla kotona koulupäivän päättyessä tai aloittaa työpäivän itselleen sopivampaan aikaan), kehittämällä palaverikäytäntöjä, muuttamalla työympäristöä niin että se mahdollistaa työnteon tuloksellisuuden, keskittymisen ja keskeytyksettömyyden, ja purkaa normistoa, joka saattaa olla peräisin jopa vuosikymmenten takaisesta työkulttuurista.
Jokaisella pilvellä on kultareunus: ehkä etätyön suosion tehtävänä onkin paljastaakin meille, mikä aiemmassa työelämässä ja työympäristössä on ollut vikana ja vaatisi kehittämistä. Nyt on erinomainen hetki – ja pakottavia syitä – tarttua toimeen.
Kirjoittaja on organisaatioiden ja johtamisen kehittämisen konsultti, työympäristökehittäjä ja väitöskirjatutkija.